oli eilen, olemme Miehen kansa olleet naimisissa kolmekymmentä vuotta!  Päätimme yksimielisesti jatkaa toisen mokoman, jos ikää riittää...(Sovittin silloin aikanaan, että katsotaan nyt vaikka kolmekymmentä vuotta ensin).
Tuntuu, että aika on mennyt hujauksessa, vastahan lapset olivat pieniä...  nyt jo aikuisia!  Me emme kuitenkaan ole kaksin, kun  ilonamme on Koira.



Tällaisella kortilla lapset muistivat. Ihan ihanan ihku, vai mitä?




Mies muisti ostaa ruusuja! On muistanut jo monena vuonna päivämääränkin.
Juhlan kunniaksi Mies grillasi fileetä ja minä tein salaattia, päiväkahvilla oli tietysti mansikkakakkua. Silloin kolmekymmentä vuotta sitten minun toiveeni oli mansikkakakkua, ja onnistuihan se vaikka mansikka-aika alkoi olla jo ohi.